Työelämätarinalle happy end?

Kuuntelin äskettäin työelämätutkija Anu Järvensivua, joka on kirjoittanut kirjan ”Tarinoita suomalaisesta työelämästä” (Työterveyslaitos 2014). Hänellä oli kiinnostavaa pohdintaa tämän tutkimuksensa perusteella siitä, kuinka suomalaiset tarinallistavat ja sanoittavat työelämänsä kaarta ja siitä kutoutuvaa tarinaa. ”Työelämässä ei enää ole tarjolla yhtä paljon ennakoitavuutta ja turvallisuutta luovia pysyväisluonteisia rakenteita kuin menneinä vuosikymmeninä. Sen sijaan kyky itse hallita omaa työtä, työn tekemisen tapaa, työuraa ja suhdetta työhön on keskeinen edellytys sille, että ihminen selviytyy nykytyöelämässä”  toteaa Anu Järvensivu.

Tarinallistaminen on yksi keinoista selviytyä työelämän muutosten keskellä. ”Työelämäntarinan kirjoittaminen on sopivien episodien ja juonirakenteiden etsimistä, muuttamista ja säilyttämistä. Toisinaan se on aikaa vievää salakirjoituksen auki purkamista. Se on myös tarinoiden yhteen sovittelua toisten ihmisten kirjoittamien tarinoiden kanssa. Joskus kirjoittaminen voi jopa olla taistelua tarinoista: itsestä ja muista tehdyistä tulkinnoista sekä totuudesta” jatkaa Anu.

Ja niin kuin usein elämässäkin, työelämänkin tarinoilla voi olla onnellinen tai onneton loppu. Samoista aineksista voi joku kutoa myönteisen tarinan ja onnellisen lopun ja joku toinen puolestaan päätyy epäonniseen loppuun.

Alkupisteenä näillä tarinoilla on tyypillisesti joko organisatoriset muutokset kuten henkilöstön vähennykset, tai sitten hankalaksi koetun esimiehen aiheuttamat tunteet ja tilanteet. Johtajan ja esimiehen hankalaan persoonallisuuteen voidaan projisoida paljonkin työyhteisön yhteistä pahoinvointia, joille hankala esimies on oivallinen syntipukki. YT-tilanteissa taas mielipiteet voivat polarisoitua, jolloin lähtijät ja jäljelle jäävät näkevät tilanteet eri tavoilla. Oma ja kollektiivinen pahoinvointi työyhteisössä johtaa monenlaisiin ilmentymiin kuten fyysisiin ja psyykkisiin oireisiin, ristiriitoihin työyhteisössä tai sen hajoamiseen, uupumiseen tai etääntymiseen. Miten näiden tapahtumien ristipaineissa sitten kirjoitat itsellesi onnellisen työelämätarinan?

Positiivinen pohjavire uratarinassa syntyy kun tunnistat oman muutostarpeesi ja keräät voimasi ja rohkeutesi muutokseen ja uudistumiseen. Usein tämä edellyttää työelämän tapahtumien myönteistä tulkitsemista, useiden uravaihtoehtojen työstämistä ja tulevaisuuden ennakointia sekä mahdollisten urakatkosten (vuorotteluvapaat, työttömyys, sairauslomat) hyödyntämistä uran uudelleensuuntaamisessa.

Jos taas et hae tai saa tukea, jäät yksin sinnittelemään ja tulkitset tapahtumat kielteisten ja katkeruuden värittämien lasien läpi, työelämätarinallasi harvoin on onnellista loppua.

Puheenvuorossaan Anu Järvensivu antoi myös ohjeita myönteisen työelämätarinan kirjoittamiseen. Pohjana on aina oman tarinan ja tilanteen pohdiskelu ryyditettynä  ennakoivalla otteella ja myönteisen uteliaalla asenteella  ja tavoitteena myönteisten merkitysten ja tulkintojen löytäminen oman tarinan tapahtumille sekä kohdatun pahan ja kärsimyksen onnistunut selittäminen ja merkityksellistäminen. Työskentely vaatii järkiperusteiden ja tunteisiin pohjaavan tiedon työstämistä yhteensopiviksi sekä useiden tarinallisten projektien kehittelyä ja ylläpitämistä yhtäaikaisesti.

Kokeneella työntekijällä on urallaan ehtinyt olla monenlaisia käänteitä, niin myönteisiä kuin kielteisiäkin. Myönteiset tulkinnat näistä työelämän tapahtumista ovat tärkeässä roolissa myös kestävän työuran luomisessa ja erityisen tärkeitä nämä ovat yhä nopeutuvissa työelämän muutossykleissä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s